Historiaa

Mistä mikin sai alkunsa

 

HTR:n alku oli yhteensattumien summaama, aate kohdallaan, kiinnostus ja halu tehdä jotain yhdessä kuntonsa puolesta ja että seura olisi vastapaino jo olemassa oleville retkeilyseuroille, jotka kaikki olivat ns. porvariseuroja ja joita Työväenliikkeen jäsenet eivät voineet tuntea omikseen.

 HTR:n varsinainen isä Erkki Wiksten kirjoitti myöhemmin artikkelissaan näin:

”Syksyllä 1967 tapasin Helsingin Työväentalon nurkalla Martti Suoniemen, johon olin tutustunut jo pojankloppina ja joka oli nyt TUK:n Helsingin piirin sihteerinä, hankittuaan sitä ennen roimat ja rauhoittavat urheiluvammansa mäkihyppääjänä.Jotakin taas nalkuttaaksemme aloimme ihmetellä sitä, että miksi ihmeessä meillä kaiken pitää olla urheilua ja salonkitanssia tai shakinpeluuta. Tiesimme, että muutamissa muissa maissa on työväen omia retkeilyjärjestöjä, isojakin, mutta meillä ei pienin pienintäkään.Päättelimme, että syy on siinä, ettei kukaan ole perustanut meille Työväenliikkeen retkeilyseuraa   Jätettiin uhoamatta ja aloitettiin varovaisesti. Avuksi lähtivät mm. Sirkka ja Aulis Joki Puistolan urheilijoista, pitkälettinen Pirjo Mikkonen ja eräät muut. Aluksi tehtiin koe. Järjestettiin metsäretki ja yllätyimme kun mukaan lähti 39 henkeä. Vaellettiin Espoon Solvallasta Pirttimäkeen.

LÄHTIESSÄ OTIN MAASTA RUSKAISEN VAAHTERANLEHDEN JA SANOIN, ETTÄ JOS TÄSTÄ SEURA SYNTYY, TÄSSÄ ON VALMIS TUNNUS. JA SE TUNNUS ON SITTEN, HELSINGIN TYÖVÄEN RETKEILIJÖIDEN

Perustajaisiin kutsuttiin ihmisiä näin kuuluvalla kirjeellä, jossa tekstin ympärillä oli vaahteranlehti- ”Arvoisa tämän kirjeen vastaanottaja, joita on vähän ja nekin valittuja.Ennen kuin luet tämän kirjeen, peruuta kaikki torstai-illaksi sopimasi menot. Sinut on nimittäin katsottu sopivaksi sellaiseen valikoituun seuraan, jolla on tarkoitus torstai-iltana perustaa Työväenliikkeen piiriin jotakin sellaista, jota aikaisemmin ei ole ollut  Torstaina 9.11.klo 18.30 HTY:n uudenpuolen neuvotteluhuoneessa (jos et tiedä, kysy poliisilta,tai talon vahtimestarilta tai ravintolan tarjoilijatkin tietävät mutta tule selvin päin. Perustetaan TUK-lainen retkeilyseura. Kun noudatat tätä ainoata kutsua, historia mainitsee Sinut vuosisatoja tästä eteenpäin tuon seuran perustaja jäsenenä.

Yhden kivan kansalaispiirin valtuuttamana Erkki Wiksten"   

HTR perustettiin Helsingin Työväentalossa 9.11.1967. 

Kutsua noudatti 17 henkeä ja seura perustettiin. Tapahtuman jälkeen juotiin kahvit ja joku sanoi, että kun näitä samanlaisia seuroja tulee useita perustetaan Työväen Retkeilyliitto.Sanojalle todettiin,että ottaa aikaa ja tupakkaa,enenenkuin siinä pisteessä ollaan. Piste oli melkein neljä vuotta. Liitto syntyi vuoden 1971 lopulla” Yhdistysekisteriin se tuli 1972 alkuvuodesta.

 HTR:n perustaja jäseniä ovat olleet:Hilkka Korhonen, Eija Jakowlev, Veikko Kuuru, Yrjö Eloranta, Pirjo Mikkonen, Mauri Viljanen, Matti Suoniemi, Pekka Saarelainen, Keijo Näsi, Akseli Valta, Alpo Salmela, Pauli Verho, Keijo Lahtinen, Erkki Wiksten. Perustajajäsenistä on vielä 2020 HTR:n jäseninä Anne Koppatz(Wiksten),  ja Aulis Joki.

 Sana Työväen päätettiin sisällyttää nimeen, jottei jäisi kyselemistä ja epäselvyyttä siitä, mikä kuppikunta se tämä uusi seura olisi! Samaan aikaan Matkailijayhdistyksellä, joka oli ottanut sisäänsä Suomen Retkeilyliiton ja Suomen Ladun, oli arvovalta kiista, kumpi oli oikeutettu käyttämään ohjaajan oranssin väristä anorakkia.Joukossamme oli useita kunnan työntekijöitä, jotka lausuivat inhonsa siitä, että joutuisivat pitämään vapaa-aikanaankin oranssin väristä työpukua kaupungin retkiä ohjatessaan joka oli vaatimuksena Ulkoilu ja urheiluvirastolla. Otimme omaksi väriksemme sattumalta silloin esillä olleen, mutta myöhemmin muotiväriksi tulleen vihreän. Silloin ei vielä tiedetty, että Itävallan veljesjärjestön Bruno Kreisky joskus kutsuisi työväenliikkeen retkeilyväkeä työväenliikkeen "vihreiksi keuhkoiksi.

Helsingin Työväen Retkeilijät lähti liikkeelle kahden tunnuksen vaahteralehden ja vihreän anorakin sekä 17 jäsenen innostuksen voimalla.Oranssisestä anorakista ei silti päästy eroon. Monet vuodet seuran alkuaikoina järjestettiin Helsingin kaupungin Ulkoiluviraston toimeksiannosta ns. kaupungin retkiä, jolloin Helsinkiläisiä kuljetettiin busseilla retkimaastoon, ulkoiltiin ja tultiin samoilla busseilla takaisin. Retkillä piti olla seuran järjestämiä oppaita ja niiden yllä kaupungin kullekin retkelle luovuttama oranssin värinen anorakki. Lisä vastenmielisyyttä aiheutti etenkin tyttöjen keskuudessa se, että anorakkeja ei välillä pesty.Ensimmäinen kaupunginretki, jonka HTR järjesti, synnytti metsäpolun Ollilan tilan ja Raittiusliiton liitokodin välille. Sammalikkoon iski moni jalka ja polku oli valmis. Väkeä oli satoja. Muuan nainenkin hameessaan, helmet kaulassa teki taivalta, kunnes istahti huoahtamaan. Aulis Joki kävi kysymään, että miten sujuu. Nainen selitti, että hän on liikapainostaan päästäkseen paastonnut kaksi viikkoa ja nyt lähtenyt metsälenkille. Nainen arveli paaston vieneen vähän voimia. Aulis kouraisi eväslaukustaan kourallisen palasokeria, työnsi ne naisen suuhun ja kaatoi termospullosta kahvia perään, lausuen samalla; ennekuin tämä on mennyt kurkusta alas, ette astu askeltakaan. Aulis sai naisen hämilleen.Naisen lähdettyä liikkeelle vauhti oli niin kova ettei tahtonut perässä pysyä.Tästä opimme, että aliravittuna ei pidä lenkille lähteä.  Eki alkoi selvittää jokamiehen oikeuksia metsässä kulkemiseen, eroja oli käytöksessä ja sovellutuksissa.Ruotsinkieliset maanomistajat olivat paljon tarkempia maittensa kanssa kuin suomen kieliset. Esimerkiksi kun Mäntsälässä oli tarkoitus taivaltaa pihapiirin halki, kysyimme isännältä luvan vastaus oli;" perin turhaa sit kyselette, siin sit on maata käveltäväks mut älkäi pello me.."

 Ensimmäinen lapinretki 1969

Lainaus Ekin muistiosta." Ensimmäinen lapinretki oli 1969 Pallaksen-Hetan maisemiin. Mukana oli liuta lapsia ja oppaana kaitsijana oli Eki, Lemmikki Aniluoto, Lauri Vilpola. Se oli eräretki yli tutuntureiden, yöpymiset olivat tuntureiden kämpissä ja teltassa. Hetasta veneellä Ounaksen puolelle, Pyhäkeron kämppä,upouusi Sioskurunkämppä, Tappurinkämppä ja uusi Hannu-kurun kämppä jossa oli myös jo sauna, Lumikeron yli, (Warkhanmukan ohi) Nammalakurunkämppä. Sää oli ollut osittain sateinen, tuulinen ja märkä. Vauhtia vipinää ja ääntä oli ollut, lapsia oli  kahdeksan mukana, Päivi, Maija ja Asko Verho, Terhi ja Jukka Virtanen, Mika Räihä, Pekka Maukkonen ja Michael Wiksten, muutama vielä nytkin HTR:n jäseniä. Kaikki olivat iältään kymmenen tai alle. Samalla reissulla pitkäaikainen jäsenemme Lemmikki Aniluoto oli täyttänyt 50 vuotta, synttärilaulut oli laulettu Orotuskeron rinteessä joka oli vetoisuutensa ansiosta tosi kylmä paikka ”Vaari” Lauri Vilpola oli kertonut lapsille kummitusjuttuja kämpillä ja Hannu-kurun saunassa.                                          

Helsingin Työväen Retkeilijät ry suunnitteli 1969 toimintaansa niin että kuhunkin kaupungin osaan perustetaan seuran jäsentenkerho ja sille oma johtokuntansa sekä yksi edustaja kustakin harrastealasta.Samaan aikaan alkoi myös tiivis ohjaaja koulutus jotka toimisivat eri harrastusten ohjaajan tehtävissä.Vuosikokouksessa katsottiin että 100 % korotus jäsenmäärässä olisi näin ollen mahdollista. Jäsenmäärä nousisi toiselle tuhannelle.Seuran pääharrastus olisi tietenkin retkeily. Samana vuonna oli suunnitelmissa myös vaelluksien järjestäminen muillekin paikkakunnille, esim Lahteen ja Keravalle ja Haltille. Mikäli suunnitelmat toteutuvat tulee etsiä sopivia muotoja yhteisen retkeilytoiminnan aikaan saamiseksi.Kerho toiminta oli myös jo kovassa käytössä, oli perustettu jo monta harrastekerhoa.Oli meneillään ensiapukurssi jossa oli mukana yli 40 osallistujaa sekä suunnistuskurssi oli myös tulossa, näin oli jo eväitä edessä olevaa ohjaajakerhon alkua.Yhteys jäsenistöön pidettiin kiertokirjeiden välityksellä entiseen tapaan. Seuran jäsenlehti Vaahteran-lehti julkaistiin edelleen. Suomen Sosiaalidemokraatin seurantoimintapalstoilla ilmoitettiin tapahtumista. Seuran olemassaolon pitäminen yleisessä tietoisuudessa tapahtui parhaiten osallistumisien kautta ja esiintymällä HTR:läisenä. Seuramme keskuudessa vallitseva kiva henki oli osoitettava muillekin. "Tulkoon HTR:stä iso, olkoon se edelleen toveripiiri, jossa toinen auttaa toistaan, olkoon siinä edelleen hyvä henki ja tietäköön koko maa, että Helsingin Työväen Retkeilijät ry on POP, josta kannattaa ottaa esimerkkiä esim perustamalla samanlaisia seuroja muillekin paikkakunnille."

 Kunnioittaen HTR:n johtokunta 1969

HTR:n vaellusta 54 vuotta

Olemme olleet monessa mukana. Ekin luomaa esikuvaa ainakin joissakin asioissa noudatettu.                                                                

Torstai-illat ovat olleet tärkeitä tapahtumien järjestämiseksi, HTR:n tilaisuudet ovat kaikille avoimia, kaveria ei jätetä ja ota ystäväsikin mukaan. Parhaimmillaan jäseniä on ollut Työväen Retkeilyliiton perustamisen jälkeen yli 200, tällä hetkellä vähän alle 100. Veihän 1969 kuhunkin kaupungin osaan perustettu jäsenkerho omansa, Helsingin lähistöllä olevia seuroja oli kymmenkunta . 70-luvulla oli jäsenseurojen kanssa paljon yhteistä toimintaa ja retkeilyä. HTR:ssä olimme hyvin usein vahvasti mukana TRL:n asioissa, Ekin ollessa TRL:n puheenjohtaja.

  TRL:n silloisessa Vaahteranlehdessä vuonna 1975 Anja Westerbackin kirjoittama artikkeli kertoo näin.  Kesällä 1974 Helsingin Työväen Retkeilijät ja Laajasalon Työväen Reippailijoiden yhteinen retkiporukka kävi ensin ostamassa Warkhanmukan ja sen jälkeen käveli Nunnasesta soitten yli Lemmenjoelle ja täältä alkoi heti perään toinen HTR:n eräretki Lemmenjoen maastoon.”   

 
  Warkhanmukan ostajat vasemmalta: Erkki Wiksten, Birger Käcklund,Toni Bärlund, Anja Westerback ja Michael Wiksten

  Vuonna 1979 HTR vuokrasi Sosiaali- Demokraattien Raittiusliitolta Kurjolammelta Stenbackan, joka oli HTR:n, Espoon Retkeilijäin ja Vantaan Työväen Retkeilijöiden käytössä. Eki kirjoitti lehdessä ”Talo on niin suuri, että sadan hengen sijoittaminen sinne siivous ja kunnostus töiden jälkeen ei vaatine vielä autiotupaperiaatteen käyttöön ottoa.” Se olikin meillä kovassa käytössä, ainakin aluksi. Kasvatimme juureksia ja kukkia, teimme paljon retkiä ympäristöön, kunnostimme taloa ja saunaa. Saunan takana olevassa ojassa oli niin paljon vettä, sinne voi ihan hyvin pulahtaa saunomisen aikana. Yhdentoista vuoden jälkeen 1990 Stenbacka jäi historiaan. Raittiusliitto teki nopean päätöksen muuttamalla nimensä Elämäntapaliitoksi (Eloksi) ja sanoi vuokrasopimuksen irti.

 Vuonna 1993 HTR ja koko TRL:n retkeilyporukka koki hiljentymisen ja vauhdin hidastumisen,sillä  meidän suuri gurumme, perustajaisämme Erkki Wiksten läksi  pitkälle retkelleen. Niinkuin hän ensimmäistä kokousta paikalle kutsuessaan ilmaisi ”historia mainitsee Sinut vuosatoja eteenpäin, kun noudatat tätä kutsua”. Historia on muistanut hänet ja muistaa edelleen. Hänen esikuvansa on tärkeä tämänpäivän kulkijalle, alkuun ei voi palata mutta eilistä ei saa hukata.

Ekin ”lapinhulluus” ja HTR:n muutkin toiminnat ovat alkaneet vaatimattomuudesta, pienenkin ihmisen toimeentuloillaan kulkijan tavoitettavissa olevan. Ekillä oli suhteita, taitoa ja ilmiömäistä kaukokatseisuutta josta saamme tänäpäivänä olla kiitollisia. Tämä on haaste selviytymiselle nykypäivän kovassa taloudellisessa vaativassa yhteisössä 

Toimintasuunnitelmamme on jo monia vuosia ollut vähän supistetussa muodossa, kuitenkin pitäen sisällään ne tärkeimmät retkeilyn, tiedotustoiminnan, kulttuuritapahtumat sekä jäsenhankinnat ja seurannan. Aktiivisuus ja kiinnostus seurassa toimimiseen ovat vähentyneet, ikäjakauma on huolestuttava, nuoret puuttuvat.                                                                                         

  Helsingin Työväen Retkeilijöiden puheenjohtajina ovat toimineet: Erkki Wiksten, Hannu Auvinen, Arvi Malaska, Esko Nieminen ja Matti Huttunen vuodesta 2010 lähtien.